Se tais olla 20.4.2017 kun iltasella vaimon kanssa keskustelimme minun tulevasta näyttelystäni. Olin jo viime syksynä aloittanut kuvaamaan sitä. Tietty tällä kertaa näyttely muodostuu mustavalkokuvista jotka on filmille kuvattu sekä itse vedostettu omassa pimiössäni. Niin, olin hakenut Pohjanmaan valokuvakeskuksesta näyttely paikkaa syksylle 2017. Helmikuun 20 päivä sieltä ilmoitettiin sähköpostilla että näyttely ei tällä kertaa osunut minuun. Olivat saaneet mukavan määrän hakemuksia joten jostain piti karsia. No hiukan se otti siinä kohtaa hietaan kun olin noita POVA:n näyttelyitä seurannut ja ei ole hetkeen ollut aitoja vedostettuja mustavalkokuvia esillä. Minusta se on sitä aidointa johonka valokuvakeskuksien olisi syytä panostaa. Jos sellaisia hakemuksia tulee ne otetaan ensiksi ja sitten täytetään muilla digitaalisilla printeillä loput. No sellainen ajettelu on vain minun itseni luomaa harhakuvitelmaa.
Tämän jälkeen laitoin samaisen hakemuksen myös Seinäjoen taidehallille yhteisnäyttely hakuna joidenkin muiden kanssa. No se mun hakemus oli siellä täysin väärässä ajankohdassakin. En ollut tarkasti lukenut ohjeistuksia. Juuri näin mulle käy. No jokatapauksessa Taidehalli otti asian vakavasti ja keskustelimme mahdollisesta näyttelystä. Minulla ei vain ole isoon näytelytilaan asti materiaalia joten sellainen pieni osa tai seinä on mahdotonta. Eli sinne ei sitten näyttelyäni tule. Ymmärrän kyllä.
Niin palataan 20.4 päivään kun keskutelimme asiasta. Mieleen tuli että ilmeisesti ei näyttelyn aikani ole nyt. Kuitenkin joskus kauan aikaa sitten olen miettinyt omasta galleriasta jonka voisi rakentaa joko vilja-aittaan tai vesimökkiin. Asia nousi taas tapetille. Vaimoni kannustamana päätin alkaa suunnitella salagalleriaa, jonka nimen vaimoni keksi, vesimökkiin.
Ensimmäiset tutkailut sinne betonisen altaan päälle ja mittailemaan minkä kokoinen se on ja voisiko se olla mahdollista.
Galleriatilaan tulisi nurkkiin mukavat vinoukset ja korkeuttakin löytyy mukavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti